Hyvinvointiyhteiskunta ei ole itsestäänselvyys

Yhä uskotaan ajatukseen suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Surullinen totuus on, että se jää nykyisen velanottomäärän jatkuessa vain haaveeksi. Ratkaisut, mitä tässä kohtaa tehdään, ovat edessä tulevilla sukupolvilla. Eikö se olisi jo riittävä syy laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja velvoittaa kaikkien osallistumista yhteisten asioiden hoitoon? Sanonta ”ilmaisia eväitä ei ole” pitää varsin hyvin paikkansa. Itä-Savon tekstiviestipalstalla oli kommentti: ”Kovaa on tuo kokoomuslaisen elämä. Niin yöt ja päivät kun pitää kipuilla siinä tuskassa, että nyt siellä joku työtön vetää lonkkaa miun rahoilla.” Kuinka ajattelematon pitää olla tämän kirjoittajan, ei kyse ole kokoomuksen rahoista, vaan ihan meidän kaikkien veronmaksajien yhteisistä rahoista. Niillä luodaan palveluita ja hyvinvointia meidän kansalaisille. Surullista on, että ei kyetä näkemään omaa napaa pidemmälle.

Suomalaiset ovat tunnetusti olleet työtä tekevää, ahkeraa kansaa. Työhön on tartuttu ilman kranttuilua ja tehty se työ mitä tarjolla on. Tottakai aika on muuttunut sotien jälkeen ja tulee muuttuakin, mutta meidän yhteiskunta ei kestä mallia, missä ihan OK tulotason saa ylläpidettyä tekemättä mitään. Eikä meillä työtä tekevä väestö, mukaan lukien yrittäjät, kestä tilannetta loputtomiin ja tämänkin porukan selkäranka katkeaa jossain kohtaa, jos muutosta ei tehdä. On hyväksyttävää, että toiset tekee töitä enemmän, toiset vähemmän, silloin pitää hyväksyä myös se, että toinen tienaa enemmän kuin toinen. Apua tarvitsevaa pitää aina auttaa, ja tulee elämässä tilanteita kun työkyky on syystä tai toisesta puutteellinen. Lähtökohtana kuitenkin se, että tuet kohdennetaan aina niitä eniten tarvitseville. Ainoastaan reilua ja kohtuullista olisi kannustaa työkykyinen ja -ikäinen väestö osallistumaan työntekoon ja veronmaksuun?  Ainoastaan sillä, että Suomen talous kasvaa, mahdollistetaan kaikista Suomessa asuvista huolehtiminen.  

Työn verotusta tulee keventää kaikissa tuloluokissa ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tulee tehdä porrastamista, jotta se kannustaa työn vastaanottamiseen. Suomen työllisyystilanne näyttää huonolta; avoimet työpaikat ja työttömien työnhakijat eivät kohtaa. Meillä ei riitä työtä tekevää väestöä nytkään suorittamaan kaikkia tarvittavia aloja. Yhtenä ratkaisuna nähdään työperäinen maahanmuutto mutta se ei ole itsestäänselvyys saadaanko työvoimaa sitä kautta lisättyä. Nähdäänkö Suomi riittävän houkuttelevana maana tulla töihin? Työikäisestä väestöstä kilpailee moni muukin maa.

Jaa: