Lapsuudenkodissani isä ja veli ovat aina metsästäneet. Kesällä tulee neljä vuotta siitä, kun itse suoritin metsästyskortin. Ensimmäisen kimmokkeen sai aikaan omassa perheessä alaikäinen nuori metsästäjänalku. Aseiden käsittely ja säilytys vaatii metsästyskortillisen huoltajan ja veli oli jo pitkään kehottanut suorittamaan kortin, jotta päästään yhdessä jahtiin. Loppuvuodesta 2019 tuli pohjanpystykorvanpentu taloon ja ei sitä enempää yllytyshurjalle kimmoketta tarvittu.
Olen tunnettu ”työnarkomaani” ja olen useitakin harrastuksia aloittanut, jotka ovat sitten ajanpuutteen takia jääneet sivummalle. Lähipiiristä varsinkin äitini epäili uutta harrastusta. Ensimmäisen syksyn jälkeen tuli kuitenkin kommentti, että hänen on pakko myöntää, että minustakin löytyy inhimillisiä piirteitä, enkä ole kireä kuin viulunkieli. Vaikka sitä ei heti itse tiedostanutkaan, niin se kiire ja paine työ-ja arkielämässä piti varpaillaan koko ajan, ei ollut aikaa pysähtyä ja vetää happea. Voin vilpittömästi ja ilolla kertoa, että parempaa harrastusta rauhoittumiseen ja mielenvirkeyteen ei olekaan kuin metsästys.
Maaseudulla asuvana olen todella iloinen ennenkaikkea meidän nuorten puolesta, että puitteita löytyy näin hienolle harrastukselle. Ampumaratojen kuntoon ja päivittämiseen tarvittaisiin satsauksia, mutta luontoa löytyy. Oma metsästysseurani koostuu monen ikäisistä, naisista ja miehistä ja lapsista. Sieltä löytyy vankkaa kokemusta ja uuden oppijaa. Seuratoiminta ei aina aukottomasti ole helppoa kun mielipiteitä löytyy moneen suuntaan, mutta se opettaa mielestäni nuorille yhteisöllisyyttä, toimimista ryhmässä, vanhemmat opettaa nuoria ja yhteiset pelisäännöt täytyy olla ja niitä noudatetaan, varsinkin kun toimitaan aseiden kanssa. Metsästyksessä ylipäätään näkyy kunnioitus toisia kohtaan sekä kunnioitus metsää ja metsäneläimiä kohtaan. Vastuuntuntoa opitaan mm. yhteisjahdeissa, missä yksi on pomo ja kukaan ei sooloilee omiaan.
Aseiden hankinta vaatii aina poliisilta luvat. Mikäli taustasta ei löydy viitteitä tai tuomioita mm. väkivallasta tai muusta sallimattomasta toiminnasta, esteitä luvalle ei pitäisi olla. Nuorille metsästysharrastus on tärkeä ja he tiedostavat sen, että hurjastelut auton ratissa kannattaa jättää tekemättä, puhumattakaan alkoholin käytöstä siinä yhteydessä tai riehumisesta ja agressiivisuudesta. Olen sitä mieltä, että tässä täytyy säilyttää jämäkkä linja vastaisuudessakin. Jälleen ne pelisäännöt on kaikille samat ja vastuullisuus kasvaa nuoren mukana.
Metsästävänä eduskuntavaaliehdokkaana haluan olla tukemassa kaikkia metsästäjäliiton ajamia vaaliteemoja eteenpäin. Jo aiemmin mainitsemani ampumaradat tulee saattaa nykypäivään, jotta niin nuorilla kuin vanhoillakin on harjoittelumahdollisuudet kohtuullisen lähellä. Sitä on tärkeää tukea. EU:n suuntaan meidän on jämäköitettävä viestiä siitä, mikä meille Suomessa on järkevää ja kohtuullista esimerkiksi lyijyrajoitusten suhteen. Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys tulee turvata ja pyrkiä niihin päätöksiin, mitkä vievät suomalaista metsästyskulttuuria eteenpäin. Kannustetaan meidän nuoria hienon harrastuksen pariin ja turvataan metsästyksen oikeudet meille kaikille.
Vielä viimeiseksi, Ylen vaalikoneessa oli tehtävä kuvata täydellinen vapaapäivä. Se oli helpoin kysymys ikinä ja tuli siltä istumalta. Harmi, että sitä ei kuitenkaan julkaistu missään. Ihania asioita on paljon, mutta tätä ei tarvinnut miettiä hetkeäkään:
”Täydellinen vapaapäivä on syyskuussa metsäkanalintujahdin alettua. Kaunis, syksyn väreissä kylpevä metsä, retkeilyä lasten ja koiran kanssa. Se tarjoaa täydellistä rentoutumista, kiire häviää, puhelimessa ei ole kenttää, voi vaan nauttia raittiissa ulkoilmassa olosta ja ihastella luonnon kauneutta. Tehdään tulet, nautitaan nuotiokahvit ja paistetaan makkarat. Saalistakin saadaan jos hyvä tuuri käy. Päivän päättää mökkisaunan kosteat löylyt, saunavasta katajalla höystettynä ja peilityyni järvi.”