Mielipidekirjoituksessa (Juvan lehti 16.1 ja Itä-Savo 6.2.) oli Vesa Kallion mielipidekirjoitus, missä jaoteltiin ihmisiä metsänomistajiin, etämetsänomistajiin sekä epämetsänomistajiin. Kuvaus on varmastikin paikkansapitävä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, epämetsänomistajiin ja minullakin on kyllä mielipide. Minun mielipiteeni muodostuu liki 20 vuoden asiakastyöstä fysioterapeuttina Sulkavalla ja asiakkaista kaikista ympäristökunnista, puhumattakaan mökkiläisistä ja turisteista. Kokemukseni perusteella minulle on muodostunut vankka kuva suomalaisista metsänomistajista ja metsänhoidosta.
Suomessa hoidetaan metsiä hyvin, se on suunniteltua ja kun kaadetaan, ei mene pitkään niin tilalle laitetaan uutta. Pääsääntöisesti puukauppoja ja hakkuita ei tehdä summamutikassa vaan suunnitellusti. Suomessa tehdään muutenkin erittäin paljon asioita jo nyt hyvin, puhutaan sitten metsien hoidosta tai ilmastotalkoista.
Mitään ideologiaa ei kannata ajaa sokein silmin eteenpäin vain sen takia, että se halutaan toteuttaa. Toisinaan aikalisä ja tilanteen tarkastelu voi tuoda uutta näkökulmaa eteen. Suomalaiset metsänomistajat ovat ylpeitä metsistään. Eikö metsänomistajat ole asiantuntijoita siinä omassa asiassaan, olisiko hyvä kuunnella myös tätä ryhmää? Ja eikö sillä, joka omistaa jotain, ole viimeinen sana asiassa?
Huomiona vielä se, että metsäteollisuus ja puu on meillä isona tekijänä ulkomaankaupassa. Puutuoteteollisuuden vientiarvo on 3,9 mrd euroa. Tästä viedyin tuote on sahatavara, jonka arvo on 2,6 mrd euroa. Massa-ja paperiteollisuuden tuotteita vietiin 9,3 mrd eurolla, ja tästä kartonkien osuus 3,3 mrd euroa, paperit 2,9 mrd euroa ja massat 2,6 mrd euroa. Vuonna 2021 sahatavaraa tuotettiin Suomessa n. 12 miljoonaa m³. Suomi oli maailman 7. suurin sahatavaran tuottaja. Sahat työllistävät suoraan n. 6000 työntekijää ja välillisesti n. 20 000 työntekijää. Puuston vuotuinen kasvu metsä- ja kitumaalla koko maassa on yhteensä 103,23 miljoonaa m³. Eikö ole aika merkittäviä lukuja?